Finn versfordítások

Ulla Korhonen: Metsän reuna

Pitkään lapsi kuvitteli elävänsä yksin maailmassa,
jossa puhuttiin hentoja ääniä ja katkenneita tavuja,
hiljalleen leijailevat hiutaleet laskeutuivat olkapäälle
ja ottivat sormista, tuoksut sai sisäänsä kun aukaisi
sieraimet ja eläinten hajut pysyivät pitkään iholla.
Lapsi näki itsensä kaatuneissa puissa ja valkoisina
loistavissa pikkuapolloissa, luuli olevansa pitkä jatkumo
puita ja oksia ja lehtiä toisensa perään, sammaltuppoja,
syvään uppoavia suolampia ja kaarnan karheaa pintaa.
Kunnes yhtenä päivänä tuli metsänreunaan ja näki ulos.

Irja Perkiön runo

viimeisenä tuli kokoontaitettu tuuli, joka raahasi suuttumusta perässään.
se oli kerännyt kaiken voimansa, iskeytynyt läpi taivaanpohjasta
ja pirstonut avaruuden pienenpieniksi siruiksi.
se ei osannut muuta. se ei voinut enää pukea eikä riisua.
se ei kyennyt mihin. se ei tuntenut olevansa kotoisin mistään.

Erja Tulasalon runo

Jos kuulisit majasi, kerroksiesi liikahduksia, näytelmää jota
sinussa käydään, et kiirehtisi pakoon kavion jäljetöntä ääntä
etkä repisi suuhusi kaikkia hulluruohoja, noita kaikista tur-
ruttavimpia, huumaannuttavimpia. Mitä tahansa yönhämärän
marjaa tai juurta sinä kopeloit, ja kuitenkin etsit vain riittiä,
poljentoa, yhteyttä jossa et enää hätää tuntisi.

Et pukeudu enää pukuihin, et valovuosiin. Pakkasista
pahimmassa kyyhötät vailla laumaa. Kuurankukat muovaavat
kotelostasi hiljalleen kimaltelevan.

Ulla Korhonen (s. 1980) valmistui espanjalaisen filologian kandidaatiksi, mutta muutti takaisin kotipaikkakunnalleen Kuhmoon hollantilaisen miehensä kanssa ja päätyi valmistamaan vuohenmaitosaippuaa. Korhonen harrastaa juoksemista ja hevosia ja matkailuautoilee talvet perheensä kanssa Etelä-Espanjassa. Kirjoittaminen on hänelle tärkeä irtiotto lapsiperheen arjesta. Uusi innostuksen kohde on intuitiivinen kirjoittaminen, johon hän yhdistää meditatiivisia harjoituksia. Hänen haaveenaan on opettaa meditatiivista kirjoittamista.

Erja Tulasalo (s. 1973) on luovan kirjoittamisen opiskelija, kuvataiteilija ja luovien terapeuttisten ryhmien ohjaaja. Tulasalo tutkii taiteensa kautta muun muassa identiteetin rakentumiseen ja sen jatkuvaan muovautumiseen liittyviä kysymyksiä sekä toivon ja toivottomuuden syntyä. Nuotiohetket, töltin huuma ja arjen pienet seikkailut ylläpitävät hänen luovuudenvoimaansa

Yvette Jankó Szép on Transilvanian Nagyváradissa syntynyt, tällä hetkellä Kolozsvárissa asusteleva opettaja, teatteritutkija ja freelance-kääntäjä. Hän on opiskellut englannin ja suomen kieltä ja kirjallisuutta sekä teatteritiedettä Babeș—Bolyain yliopistolla. Hän harrastaa nykynäytelmien ja lastenkirjojen kääntämistä ynnä muita turhamaisuuksia.